Valmennusleiri Accrassa

Ensimmäiset viikot on takana ja pahin kulttuurishokki sitä myöten myös taputeltu. Niinkö suunnilleen jollekkin mallille 😀 Tähän alkumatkaan on mahtunut kyllä niin paljon erillaisia tunteita, että en todellakaan osannut odottaa tällasia vuoristoratoja, en sitten niinkö iha yhtään. 😀
Ensimmäinen viikko oltiin Accrassa kaikkien vapaaehtoisten kanssa yhdessä. Ihan tosi hyvässä hotellissa joka mahdollisti meille ehkä jopa liian pehmeän laskun tähän uuteen elämään.. Kun meidät sitten siirrettiin meidän tuleviin projekteihin, niin siitähän se riemu ratkes itkuvirsien saattelemana, että voi jeesus 😀

PHMH0045

Noh, tuolla ensimmäisellä viikolla me oltiin Icyen järjestämällä leirillä, missä meidät valmennettiin paikalliseen elämään aika perinpohjin. Tutustuttiin kaikkiin vapaaehtoisiin leikkien ja pelien yhteydessä ja saatiin hyvää vertaistukea yhdessä toisilta. Ensimmäinen viikko oli oikeastaan vaan sopeutumista ja kotona oleville kavereille ei ollut paljon raportoitavaa vielä, koska kaiken halus jakaa näiden tyttöjen kanssa, ketkä kävi sitä samaa läpi.

Omasta mielestä meidän eteen tehtiin kaikki todella hyvin. Ruoka oli mietitty niin, että alkuun me syötiin aika neutraalisti, perunan sukulaista ja makkaraa sekä riisiä ja kanaa.

 

Sitten pikkuhiljaa saatiin totutella paikalliseen ruokaan ja melkein heti sen jälkeen sain tapani mukaan aika rajun bakteerin ja antibiootikuuri toivotettiin jälleen tervetulleeksi, kuten aina mun reissuilla. Siis aina. Tiesin odottaa tätä, sillä mun vastustuskyky on oikeastaan olematon ja kaikenlisäksi mun suolistosairaus ei tue paljon näitä uusia bakteerikantoja parempaan suuntaan. No laitettiin mulle lääkkeet kohilleen ja olo parani, luojan kiitos!IMG_3442

Valmennusleirillä me opiskeltiin paikallista kieltä useampana päivänä ja opeteltiin uusia tansseja jotta osattais jorata oikein sitten clubilla 😀 buahah!

-Haettiin meille paikalliset liittymät ja nettikin toimii, mutta sen verran hitaasti, ettei tässä nyt mitään netflixiä saatika niitä youtube videoita lattailla etteenpäin, ainakaan täällä keskellä bambumetsää. 😀

-Pidettiin nimiseremonia jossa saatiin paikalliset nimet. Meidät kastettiin uudestaan ja kasteena oli sitten vodkaa ykösellä alas, meinasin oksentaa ku piti sellanen puolilasia kiskoa sitä! 😀 Nimet tulee viikonpäivän mukaan ja mä sain nimeksi Abena tai Abna, en oo ees varma miten se kirjotetaan 😀 Paikalliset tykkää hyvvää ku nimeä kysyttäessä kerron paikallisen nimeni!

IMG_3376

-Hoidettiin oleskelulupia/viisumeja eteenpäin, käytiin terveystarkastuksessa ja nyt odotellaan että saadaan passit takaisin lupien kanssa. Siinä tosin menee 2-3kk… Täällä kaikki ottaa aikaa, ihan hurjan paljon. Niinkö paikallinen sanonta kuuluu; Take your time.

-Saatiin mukavaa infoa tupakoinnista, me jotka sitä toisinaan tykättäis harrastaa. Täällä ei tosiaan julkista tupakointia katsota hyvällä, ei sitten yhtään. Tupakointi tapahtuu visusti piilossa, mielellään niin ettet edes ite huomaa sitä 😀 Joten voi olla, että tän vuoden jälkeen en enään tupakoi ollenkaan. Tai ainakin toivon. Melkein sama koskee muuten alkoholia, mutta ei niin vakavasti. ihmiset voi juoda alkoholia, mutta ei näyttäytyä humalassa julkisesti? Vähän vaikea yhdistelmä jos haluaa ottaa drinksua savimajan ulkopuolella.. Ollaan siis juotu omalla kämpillä kalsarikännejä sitten 😀 Mutta luulen, että kun mennää isomalle kirkolle, tuonne Cape Coastille, niin siellä sitten clubilla tietenkin voi juua yms. Näissä pienissä kylissä vaan ei oikein katota hyvällä..

-Opeteltiin käyttämään paikallista joukkolikennettä, trotroa. Pieni minibussi johon ängetään kutakuinkin niin paljon ihmisiä ettei happi ota kulkeakseen ja taskusta et voi kaivaa edes puhelinta, koska naapurin toinen pakara peittää puolet sun olemuksesta. Omaa hengitystilaa ei muutenkaan täällä oikein ymmärretä. 😀

-Käytiin läpi ihan perinteisiä käytöstapoja liittyen pukeutumiseen ja ihmisten tervehtimiseen. Julkisesti liikkuessa kun et kulje minihameessa tai muuten niinkö kaupalliselta naiselta näyttäen niin kaikki on ihan ok. Siten tuo ihmisten morottaminen on asia ihan erikseen. Nimittäin vanhempaa ihmistä tervehditään erillain kuin mitä samanikäistä Jonnea. Miehille on omat ja naisille omat tervehdykset ja sitten vielä se ikä pitäis muistaa.. Ei todellakaan uponnut tähän kaaliin joten käytän perus hyvää huomenta, iltapäivää ja terve, niinkö kaikille vauvasta vaariin 😀 Ja se on ihan ok, koska oon Obruni. Valkonen juntti joka ei ymmärrä oikeita käytöstapoja.

PHMM4157

Leiri oli siis ihan täydellinen ja Icyen toiminta ammattitaitoista. Luotettava ja turvallinen fiilis kaikinpuolin. Nuo työntekijät ja varsinkin icyen tytöt oli aivan super ihania! Kaikki viihtyi mun mielestä oikein hyvin 😉

Ens kerralla valotan teille mitä meitä oli vastassa täällä uudessa kodissa ja miten mun sisäinen hienohelma sai kyllä järkyttyä niin sydnjuuriaan myöten, että meinas pettää mielenterveys.. 😀

Kategoriat Yleinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close